Hautaan vieminen

Mikäli kukat on laskettu kirkossa tai kappelissa, saattoväki hakee ne itselleen ennen kuin vainajaa lähdetään viemään hautaan tai krematorioon. Kun kukat on haettu, tulevat kantajat arkun luo. Muusta saattoväestä poiketen he voivat pitää hatun päässään myös kirkon tai kappelin läpi kuljettaessa. Vainaja kannetaan ulos samoin kuin hänet oli kirkkoon tuotukin, ts. jalkopää edellä.

Jos matka haudalle on pitkä, arkku asetetaan ovella kuljetusvaunuun, jonka kummallakin puolella kantajat kulkevat. Arkkua hautaan vietäessä edellä kulkee hautausmaan virkailija, joka tietää tien haudalle.

Ennen oli yleistä, että vainajan edellä kulkivat lisäksi pappi ja kanttori virttä veisaten. Tämä kaunis tapa on käynyt harvinaiseksi, mutta sitä sopii yhä edelleen noudattaa. Muulloin pappi voi kulkea joko vainajan edellä tai muun saattoväen joukossa. Välittömästi arkun jälkeen tulevat lähiomaiset, sitten muut sukulaiset ja lopuksi muu saattoväki. Haudalle mentäessä vältetään turhaa keskustelua.


Haudalla miehet paljastavat päänsä arkkua hautaan laskettaessa. Samalla voidaan laulaa virttä. Jos siunaaminen tapahtuu haudalla, otetaan hattu pois päästä myös mullan heiton aikana. Arkku sijoitetaan haudattaessa niin, että pääpuoli tulee hautakiveen päin.

Ennen hauta peitettiin välittömästi arkun laskemisen jälkeen. Hautaamista ei jätetty "kesken". Tämä tapa on käynyt harvinaiseksi, mutta jos omaiset sitä haluavat, on asiasta sovittava etukäteen hautausmaahenkilökunnan kanssa.

Kaikkialla ei välitön haudan peittäminen ole nykyisin mahdollista. Haudan päälle vain pannaan kehikko, jolle kukat lasketaan. Ennen haudan peittämistä tai kehikon asettamista voivat lähiomaiset ripottaa hautaan multaa kolme kertaa tai heittää sinne kukan.

Kukkalaitteet on luontevinta laskea samassa järjestyksessä kuin kirkossa tai kappelissa. Tervehdyksiä ei lueta uudelleen jos ne on luettu jo sisällä. Kukkia laskiessaan miehet paljastavat päänsä.

Kun kukat on laskettu, lauletaan virsi. Koska kaikilla hautajaisvierailla ei ole mukana virsikirjaa, on syytä valita tuttu virsi, jotta mahdollisimman moni siihen yhtyisi. Jos joukossa ei ole ketään laulutaitoista, voi virren sijasta lukea rukouksen. Sopivan löytää esim. virsikirjan liitteenä olevasta maahan kätkemisen kaavasta.

Päätteeksi joku omaisista esittää kutsun muistotilaisuuteen. Ellei hautaaminen tapahdu heti tai jos vainaja tuhkataan, on kutsu esitettävä jo siunaustilaisuuden lopussa.

Krematoriohautauksissa arkku jää usein kappeliin, jolloin kukat hoitaa sieltä sen henkilökunta. Kullakin paikkakunnalla noudatettavasta käytännöstä saa tiedon hautaustoimistosta tai hautausmaan virkailijoilta.

Jos vainaja viedään kirkosta tai kappelista välittömästi hautaustoimiston autolla, kukkalaitteet voidaan panna siihen arkun mukana. Mikäli vainajan arkku lasketaan hautaan muualla kuin siunaamispaikkakunnalla, läsnä ovat yleensä vain lähiomaiset. Tällöin ei enää toimiteta siunaamista uudelleen, mutta maahan kätkettäessä on suositeltavaa käyttää kirkkokäsikirjassa sitä varten olevaa kaavaa. Tähän sisältyvät psalmi, evankeliumiteksti, rukous, Isä meidän ja apostolinen siunaus.

Kaava löytyy useimpien virsikirjojen lopussa olevista liitteistä. Lisäksi voidaan tietenkin laulaa virsiä. Ellei hautaan laskemisessa ole mukana pappia, lukijana ja esilaulajana voi toimia kuka tahansa läsnäolijoista.