|
|
MUISTOLAUSEITA HAUTAVIHKOJEN NAUHOIHIN JA KORTTEIHIN
SEKÄ KUOLINILMOITUKSIIN
Jäi jälkeesi kaipuu
jäi sanaton suru
Katsoi Herra ajan tayttyneen
kutsui luokseen vasyneen
Kauniina nauhana vuosien päivät, helmena jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, helmistä ei yhdenkään kadota sallis.
Kauniit muistot eivat koskaan kuole,
eivatka milloinkaan jätä yksin.
Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.
Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön
sulosuojahan Suomen armaan alle miettivän männikön.
Poissa on tuska, ohi on arki ja työ,
Purjehdus on paattynyt,
vain lempeat mainingit rantaan lyö-
Isän kotiin matkaaja palaa.
Päättyi pitka kaari elon, väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.
Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Han elää ajatuksissamme, sydämmissämme muistoissamme.
Surun kyynelten lävitse loistavat
onnellisten muistojen kultaiset säteet.
Täällä pohjan tähden alla on nyt kotomaamme,
mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.
Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
Ylitse elämän, ohi kuoleman rajan,
Jumala vienyt on vaeltajan.
Kiitos leikeistä lapsuuden, kiitos ajasta jälkeen sen.
Lepää rauhassa sisko kulta.
Yö hiljainen aamuun aukes tuli tyyntä ja hiljaista niin
yksi portti niin hiljaa aukes joka iaksi suljettiin.
Niin äkkiä voi eron hetki tulla hetkella jota ei voi aavistaa
jää muisto meille elämän jää rakkaus kiitollisuus.
Hellästi varovasti heittäkää multaa
mummomme arkulle, siella on kultaa.
Siellä kukkia täynnä on maa sydän uupunut levätä saa
kevyt kulkea on, ei ahdista siellä ei tuskia tunneta taivaan tiellä.
Jää hyvästi (äiti) isä oli osasi antajan ainiaan
nyt vieläkin kalleinta annat meille pyhät muistot valoksi elämän teille.
Herra sinun kämmenelläsi on
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.
Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan ja illalla leikataan.
Ei mikään voi kuolla ei kukat ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme
kuule siellä taivahassa mummo sua rakastamme.
Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon
herposi käsi auttava, antava rakkaus kaikkien kuormien kantava.
|