Muistotilaisuus

Suomessa on yleistä, että hautajaisväki kokoontuu hautaamisen tai siunaustilaisuuden jälkeen vainajan muistotilaisuuteen. Se järjestetään joko hänen kotonaan tai muussa sopivassa paikassa.

Huoneeseen, jossa tilaisuus pidetään, sijoitetaan erilliselle valkoisen liinan peittämälle pöydälle vainajan valokuva ja sen molemmille puolille palava kynttilä. Kuva ilmaisee, että kuollut on yhä keskellämme sekä muistoissa että osallisena yhteisestä uskosta.

Palavat kynttilät ovat elämän vertauskuva: Kristuksessa on tullut valo kuoleman varjon maahan. Lisäksi kynttilä kuvaa rukouksia, joissa annamme sekä vainajan että itsemme Jumalan haltuun.

Muistotilaisuuden tarjoilun ja kokoontumispaikan koristelun voi antaa hautaustoimiston tai jonkin pitopalvelun hoidettavaksi. Monilla hautaustoimistoilla on oma pitopalvelu.

Se mitä tarjotaan, vaihtelee vieraiden määrän ja omaisten toivomusten mukaan. Varsinkin pitkämatkalaisille on hyvä varata muutakin kuin pelkkää makeaa.

Muistotilaisuus tarjoaa omaisille ja ystäville mahdollisuuden toistensa kohtaamiseen ehkä pitkänkin ajan jälkeen. Mutta vapaan seurustelun ohessa tilaisuuteen kuluu myös järjestettyä ohjelmaa.

Yleensä pappi ja kanttori tulevat tilaisuuteen mielellään mukaan, jos aika suinkin sallii. Asiasta on hyvä heidän kanssaan ennalta sopia ja silloin voi muutenkin keskustella siitä, miten tilaisuus rakennetaan.

Pappi yleensä puhuu, mutta lisäksi muistotilaisuus on omaisten ja ystävien henkilökohtaisten puheenvuorojen ja muistosanojen paikka. Ne luovat läheisen ja lämpimän tunnelman ja piirtävät henkilökuvaa poisnukkuneesta.

Välillä lauletaan virsiä ja hengellisiä lauluja, mielellään erityisesti niitä, joiden tiedetään olleen vainajalle läheisiä. Ellei laulujen sanoja ole käytettävissä virsi- tai laulukirjoissa, ne on syytä monistaa etukäteen. Myös muu musiikkiohjelma on paikallaan. On suuri etu, jos sen esittäjät ovat omaisten ja ystävien joukosta.

Ohjelman lomassa luetaan omaisille lähetetyt adressit ja sähkeet. Niiden lähettäjien kuuleminen laajentaa mukanaolijoiden piiriä. Nimien lisäksi voidaan lukea adresseissa olevia muistolauseita ja tervehdyksiä, varsinkin jos niissä on henkilökohtaista sävyä.

Adressit on hyvä ennakolta käydä läpi ja järjestää niin, että esim. saman muistolauseen sisältävät otetaan peräkkäin. Tällöin samaa lausetta ei jokaisen kohdalla toisteta. Samoin vainajan nimeä ei ole syytä jokaisesta adressista lukea erikseen Toinen mahdollisuus on ryhmitellä adressit niin, että sukulaisten, tuttavien ja yhteisöjen lähettämät luetaan omina ryhminään.

Tulokahvien jälkeen on ainakin pääosa ohjelmaa hyvä sijoittaa tilaisuuden alkupuolelle, koska kaikki eivät voi olla mukana pitkään. Osa ohjelmasta voi tapahtua myös tarjoilun aikana.