Siunaustilaisuus

Siunauskappeleissa hautauksia suoritetaan yleensä vain arkipäivinä, joissakin kirkoissa myös sunnuntaisin. Eri seurakunnissa on erilaisia käytäntöjä. Hautaustoimistossa neuvotaan ja ohjataan tässäkin asiassa. Paitsi kappelissa siunaustilaisuus voidaan järjestää kirkossa, josta vainaja viedään hautausmaalle hautaan laskettavaksi tai krematorioon tuhkattavaksi. Kun kappelissa on usein pakko monien perättäisten hautausten takia rajoittaa tilaisuuden kestoa, kirkossa saa helpommin sitä varten enemmän aikaa, ja näin vältytään kiireen tunnulta. Kirkon ja kappelin käytöstä siunaustilaisuuksiin ei peritä maksua, paitsi väestörekisteriin
kuuluvalta ja mahdollisesti ulkoseurakuntalaiselta. Aikaisemmin oli tavallista siunata vainajat ulkona avoimen haudan äärellä. Tämä vaihtoehto on edelleen mahdollinen, mutta oikullisten sääolojen vuoksi ollaan mieluummin kirkossa tai kappelissa. Tilaisuuden siirtäminen viime hetkellä ulkoa sisälle ei usein käy, koska kirkko tai kappeli on jo samanaikaisesti varattu muille.


Yleensä alttarin kukista ja kynttilöistä huolehtii seurakunta.
Hautaustoimisto hoitaa omaisten toivomuksen mukaan myös kukkien hankinnan ja sijoittelun arkulle. Kukkien valinta riippuu sekä vuoden ajasta että kunkin mieltymyksistä. Sopivia ovat esimerkiksi valkeat liljat, neilikat ja krysanteemit pelastuksen ilon vertauskuvina. Punaiset kukat kertovat rakkaudesta ja siniset taivaasta, joten niitä voidaan käyttää valkoisen rinnalla. Mikäli omaiset haluavat ennen vainajan kappeliin tuomista jättää hänelle jäähyväiset avoimen arkun ääressä, siitä on syytä ennakolta sopia hautaustoimiston kanssa, tai suoraan kappelin henkilökunnan kanssa.

Hautajaisvieraat asettuvat hyvissä ajoin istumaan penkkeihin tai tuoleille. Tavallisesti omaiset tulevat sisälle ensin ja muut heidän jälkeensä. Vainajan omaiset istuvat yleensä keskikäytävän oikealla puolella. Lähimmät ensimmäisissä penkeissä. Muut hautajaisvieraat ovat vasemmalla puolella. Ellei keskikäytävää ole, omaiset ovat etumaisissa penkeissä ja muut heidän takanaan.

Hautajaisväen pukeutuminen on viime vuosikymmeninä paljon
muuttunut. Erityisen suruasun käyttö naisilla suruharsoineen ja miehillä surunauhoineen on jäänyt pois tai sen käyttöaika on suuresti lyhentynyt. Suotavaa kuitenkin on, että edelleen käytetään mustaa tai ainakin tummaa pukua ja että liialliset korut jätetään kotiin. Tämä koskee muitakin hautajaisvieraita kuin omaisia. Huomiota herättävän erikoinen pukeutuminen osoittaa kunnioituksen puutetta omaisia kohtaan.

Siunaustilaisuuden pääkohdista on ohjeet kirkkokäsikirjassa, mutta siihen on mahdollista liittää esim. musiikkiohjelmaa. Sitä voivat esittää mm. vainajan omaiset tai ystävät. Tilaisuuden yksityiskohdista ja niiden vaihtoehdoista sovitaan ennakolta papin kanssa, samoin laulettavista virsistä. Usein omaisilla on niistä omat toivomuksensa. Ehkä vainajakin on eläessään esittänyt, mitä hän toivoo omissa hautajaisissaan laulettavan.
Musiikkiohjelman tulee sopia yhteen sen kanssa, että jokainen siunaustilaisuus on luonteeltaan jumalanpalvelus, kirkon pyhä toimitus. Sen jälkeen pidettävässä muistotilaisuudessa liikkumavara on jo suurempi.

Jos vainaja ei ollut kirkon jäsen, hänet voidaan siunata kirkollisesti, mikäli omaiset sitä pyytävät eikä vainaja ole eläessään selvästi ilmoittanut tahtovansa toisin. Jos pappi toimittaa kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisen, seurataan tällöin kirkkokäsikirjan ohjeita. Ellei pappi ole mukana, omaiset laativat tilaisuuden ohjelman itse. Koska ollaan seurakunnan kappelissa tai kirkossa, on muistettava uskonnonvapauslain säädös: "Älköön sellaisessa hautauksessa ryhdyttäkö mihinkään, joka on omansa herättämään pahennusta seurakunnassa." Toimituksen kohtia, joiden ajaksi noustaan seisomaan, ovat Raamatun lukeminen ennen hautauspuhetta sekä mullan (hiekan) laitto arkulle siihen liittyvine saatesanoineen. Jos hautajaisvieraille painatetaan tai monistetaan tilaisuuden ohjelma, siihen voidaan merkitä, missä kohden noustaan seisomaan. Ellei virsikirjoja jaeta penkkeihin, on ohjelmaan hyvä painaa myös virsien sanat. Virallisluonteisissa hautauksissa saattaa siunaustilaisuuden ohjelmaan sisältyä myös jonkun muun kuin papin pitämä muistopuhe, jossa luonnehditaan vainajan persoonallisuutta ja elämäntyötä. Yleensä vainajan muistelu kuuluu hautaamisen jälkeiseen muistotilaisuuteen. Jos puhe pidetään siunaustilaisuudessa, se tapahtuu luontevimmin papin osuuden päätyttyä virren ja musiikkiesityksen jälkeen, ennen kukkien laskemista. Tilaisuutta varten on tällaisessa tapauksessa tietenkin varattava enemmän aikaa kuin tavallisesti.